 |
|
|  |
|
1 + 1 = 1
Suomessa on kaksi vammaisten ihmisten palveluita määrittävää lakia: kehitysvammalaki ja vammaispalvelulaki. Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa luvataan yhdistää ne, mutta sitäkään ei ole tällä vaalikaudella saatu aikaan.
Molemmat lait kaipaisivat uudistusta. Etenkin kehitysvammalaki on niin vanha, että sen voisi museoida. Se, että on kaksi erillistä lakia, on todettu monessa muussa Euroopan maassa ongelmalliseksi. Suomi on viimeisiä maita, joissa on yhden kaikkia vammaisia koskevan lain sijaan kaksi erillistä lakia.
Kahden erillisen lain suurin ongelma on vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden takaaminen. Kannatan lämpimästi nykyään vallalla olevaa käsitystä siitä, että kehitysvammaisia ja muita vammaisia pitäisi kummemmin erotella. Näissä kahdessa laissa on kysymys jokapäiväiselle elämälle välttämättömistä palveluista. Henkilökohtainen avustaja olisi monelle kehitysvammaiselle ihan yhtä tärkeä kuin niille, joihin sovelletaan vammaispalvelulakia.
Toinen kahden erillisen lain ongelma on, että aina tulee rajatapauksia. Jos henkilö on monivammainen, hänet tuupataan jommankumman lain piiriin, yleensä sen, joka velvoittaa vähempään. Sitten tuijotetaan lainmukaisia velvoitteita, eikä yksilön tarpeita. Pahimmassa tapauksessa voi olla, että sama henkilö on kunnan mielestä kehitysvammainen ja Kelan mielestä liikuntavammainen. Tämä johtaa mahdollisen identiteettikriisin lisäksi tarpeellisten palvelujen puuttumiseen.
Hallituksen työ lienee viivästynyt etupäässä siksi, ettei lakien yhteensovittaminen olekaan ihan yksinkertaista. Esimerkiksi on jouduttu miettimään, mitä tehdään kehitysvammalaissa mainituille tahdon vastaisille toimenpiteille. Monet kehitysvammajärjestöt ja -laitokset tahtoisivat pitää ne uudessakin laissa, mutta silloin ne koskisivat myös liikuntavammaisia. On selvää, että se ei ei sovi. Oikeustieteiden ylioppilas Jukka Kumpuvuori on todennut selvityksessään sosiaali- ja terveysministeriölle, että tahdonvastaiset toimenpiteet ovat joka tapauksessa kansainvälisten, Suomeakin sitovien, ihmisoikeussopimusten vastaisia. Siksi ne tulisikin poistaa kokonaan.
Hallitus pelkää epäilemättä myös lakien yhdistämisen tuomia kustannuksia. Moneen palveluun oikeutettujen määrä kasvaisi, joten myös kustannukset nousisivat. Valtion olisi pakko tukea kuntia näissä menoissa, koska niillä itsellään ei ainakaan omien sanojensa mukaan ole varaa edes nykyisten lakien määräämiin palveluihin. Tämä on kummallista puhetta, koska siinä tuijotetaan vain yksittäisiin lukuihin, ei kokonaistalouteen. Esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa pidetään yhteiskunnalle kalliina palveluna. Kuitenkin esimerkiksi Osmo Soininvaara on laskenut, että kun työllistynyt avustaja maksaa palkastaan verot ja kuluttaa, yhteiskunta jää itseasiassa plussan puolella. Sekään ei ole epätodennäköistä, että vammainen ihminen pystyy avustajan ansiosta aloittamaan palkkatyön ja pääsee itsekin maksamaan veroja. Se on kummallista puhetta myös siitä syystä, että kysymys on vammaisten ihmisten perustuslaillisesta yhdenvertaiseen elämään.
Tulevan hallituksen on otettava itseään niskasta kiinni. Tällainen peli ei vetele.
Pakkotoimenpiteistä
Amu
|
|
|
|
|
