Yhdenvertaisuus

Kunnallispoliittisen urani alkuaikoina, vähän yli kymmenen vuotta sitten, minulle sanottiin monta kertaa, että yhdenvertaisuutta ei kannata nostaa poliittisen toiminnan kärkiteemaksi. Sitähän kaikki tahtovat, se on kaikkien yhteinen tavoite. Ketä tahansa äänestämällä voisi edistää yhdenvertaisuutta, minulle sanottiin. Väitettiin jopa, että se yhdenvertaisuushan toteutuu Tampereella jo.

Vuosien mittaan on käynyt selväksi, että kaikki eivät todellakaan arvosta yhdenvertaisuutta. Joskus yhdenvertaisuuden vastustaminen verhotaan tekosyihin, vaikkapa talouteen, joskus vastustus on aivan avointa. Jälkimmäinen on viime vuosina yleistynyt huolestuttavasti. Ei ole ollenkaan epätavallista, että taivastellaan tasa-arvon menneen liian pitkälle. Yhdenvertaisuuden merkitystä täytyy perustella yhä useammin. Eniten sitä sitä vastustavat ne, jotka pelkäävät omien etuoikeuksiensa menettämistä ja ne, jotka eivät edes tajua olevansa etuoikeutettuja.

Yhdenvertaisuus ei ole valmis Tampereella eikä missään muuallakaan. Viime vuosina on menty hyvään suuntaan. Suomi on vihdoin ratifiioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen, joka sitoo tietysti myös Tamperetta. Suomeen on saatu yhdenvertaisuuslaki, joka tarkentaa perustuslain syrjintäkieltoa ja velvoittaa yhdenvertaisuuden edistämiseen. Tänä vuonna Tampereelle laadittiin yhdenvertaisuussunnitelma. Mutta valmista ei ole. Ei ole koskaan, sillä yhdenvertaisuus on jatkuva prosessi. Se vaatii jatkuvaa arviointia ja aina uusia toimenpiteitä. 

Yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii asiantuntemusta. On monia, jotka kyllä yleisellä tasolla sitä kannattavat, mutta eivät osaa määritellä miten sitä todella edistetään. Se ei ole kapea erikoisala, vaan se liittyy kaikkeen politiikkaan. On tärkeää, että niin viranhaltijoissa kuin poliitikoissakin on yhdenvertaisuusosaamista. 

Yhdenvertaisuus ei ole tasapäistämistä, kuten joskus väitetään. Se on samanarvoista kohtelua. Yhdenvertaisessa kaupungissa kenenkään mahdollisuuksia ei rajoiteta hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, esimerkiksi sukupuolen, ihonvärin, vammaisuuden tai alkuperän vuoksi. Siitä hyötyvät sekä yhteiskunta että ihminen.