Vammaiset valtavirtaan

Vammaiset valtavirtaan Suomi ratifioi YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen pitkän odotuksen jälkeen viime kesäkuussa. Sopimus asettaa velvoitteita myös paikallistasolle, myös meille Tampereelle. Erityisen suuri haaste on asenteiden muokkaamisessa myös politiikan tasolla. Olennaista olisi päästä irti ajatuksesta, että vammaispolitiikassa kysymys on muustakin kuin erityispalveluista, sanoista joissa on vammais-etuliite. Toki varsinaiset vammaispalvelut ovat ajankohtainen asia. Valtakunnan tasolla valmistellaan parhaillaan kokonaisvaltaista kehitysvamma- ja vammaispalvelulakien yhdistämistä. Tavoitteena on erityisesti vammaisten itsemääräämisoikeuden lisääminen. Samaan aikaan säästöpaineet vammaispalveluissa ovat kovat. Yhtälö on erittäin hankala. Vammaisjärjestöjen ja -neuvoston täytyy olla hereillä, että säästöjen nimissä ei poljeta vammaisten oikeuksia. YK:n vammaissopimus nosti esteettömyyden ihmisoikeudeksi. Sen merkitystä korostetaan myös suhteellisen uudessa yhdenvertaisuuslaissa. Tilanne on Tampereella viime vuosina parantunut merkittävästi, etenkin uudisrakentamisessa. Esteettömyyden käsite on laajentunut fyysisestä esteettömyydestä niin, että se huomioi paremmin muun muassa kommunikaation. Silti meillä on vielä paljon tekemistä kaikilla esteettömyyden osa-alueilla. Useimmiten ongelma on enemmän välinpitämättömyydessä kuin mahdollisten ratkaisujen puutteessa tai hinnassa. Esimerkiksi busseissa voisi aivan hyvin olla pysäkkikuulutukset, jotka tekisivät joukkoliikenteen käytöstä mahdollista myös näkövammaisille. Kustannusarviot osoittavat, ettei tämä tulisi edes kalliiksi, jos toteutus hoidettaisiin fiksusti. Vammaiset työllistyvät erittäin heikosti, nekin joilla olisi koulutusta ja halua tehdä töitä. Kysymys ei ole edes talouden suhdanteista, vaan vammaisten työllisyys on erittäin heikko sekä lamassa että noususuhdanteessa. Vaikuttaa siis siltä, että vammaisia henkilöitä syrjitään työmarkkinoilla. Kaupunki voisi omallakin toiminnallaan parantaa tilannetta. Esimerkiksi kesätyöt antaisivat vammaiselle nuorelle tärkeää työkokemusta ja osoittaisi tuleville työnantajille, että vammainen henkilö on osoittautunut luotettavaksi työntekijäksi. Vammaisten täyden osallisuuden turvaaminen tuntuu olevan suurin YK-sopimuksen toteuttamiseen liittyvä haaste kaikkialla Suomessa. Vieläkin vammaisten ihmisten asioista päättävät aivan muut henkilöt kuin he itse: omaiset, lääkärit, sosiaalityöntekijät ja me poliitikot. Tämä pätee niin yksilön jokapäiväisen elämän tasolla kuin poliittisessa päätöksenteossa. Aivan liian usein vammainen henkilö on tukitoimien ja palvelujen passivinen kohde. Taitava vammaisneuvosto on Tampereelle suuri vahvuus, mutta sen lisäksi tarvitaan niin virallisia kuulemismenettelyjä kuin kokonaisvaltaista asennemuutosta jokapäiväisessä elämässä. On kohtuullista ja oikein, että jokainen voi olla oman elämänsä päähenkilö.

Teksti on julkaistu myös Tampereen vihreiden vaalilehdessä