Ystäväni, kanssavaravaltuutettu Jaakko Stenhäll lähestyi minua taannoin seuraavanlaisella viestillä: ”Lastenvaunutyöntelyn parin kuukauden vankalla track recordilla uskallan todeta: vanha vaalilauseesi ”portaita on liikaa kaikkialla” on ehkä maailman paras ja olennaisin”. 

 

Tampere on mennyt viime vuosina hyvin eteenpäin esteettömyyden edistämisessä. Yhä useampi rotvalli on madallettu. Kaupungin verkkosivut ovat monipuolisemmin saavutettavissa. Aivan vähän aikaa sitten kaupunki on julkaissut hienot ohjekortit, joilla kuka tahansa voi kohentaa kotinsa esteettömyyttä. Mutta vielä on paljon tekemistäkin.

Merkittävin syy siihen, että esteettömyys on mennyt niin paljon eteenpäin on se, että kaupungilla on nykyään kokopäiväinen vammais- ja esteettömyysasiamies.Tai juuri nyt ei ole, sillä nykyinen asiamies jäi juuri eläkkeelle eikä seuraajaa ole vielä palkattu. Tämän viran perustaminen oli vuosien väännön ja yhteistyön tulos. On tärkeää, että tämä virka säilyy myös sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen, vaikka kuntien tehtävät muuttuvat. Vielä parempi olisi, jos Tampereelle saataisiin erikseen vammaisasiamies ja esteettömyysasiamies. Asiat ovat nimittäin vaativat aivan erilaista osaamista ja vievät yksinäänkin todella paljon aikaa.

Suurin este esteettömyyden tiellä on asenne. Ajatellaan, että esteettömyys maksaa, vaikka tosiasiassa niin ei ole. Kuvitellaan, että esteettömyyttä tarvitaan vain tietyissä paikoissa, vaikka oikeastaan sitä tarvitaan kaikkialla. Ei tulla ajatelleeksi, että kysymys on syrjinnästä. Syrjintä on ihmisoikeusloukkaus ja rikos. Hyvällä asenteella taas viedään esteettömyyttä eteenpäin, koska se johtaa tekoihin ja tiedon lisääntymiseen. Hyviä asenteita voidaan edistää muun muassa kouluttamalla henkilöstöä ja tuomalla esteettömyyden hyötyjä esiin kaupungin viestinnässä.

Tampereella on vielä paljon tekemistä erityisesti esteettömyysajattelun valtavirtaistamisesta. Kaupungilla on ollut tapana määritellä tietyt kohtaan esteettömyyden kannalta olennaisiksi ja keskittyä niihin. On siis päätetty ihmisten puolesta, mihin he pääsevät, mistä asioista he saavat tietoa. Kaupungin mahdollisuudet ovat vammaiselle ihmiselle huomattavasti kapeammat kuin ei-vammaiselle. Se, mitkä paikat ja palvelut jäävät esteettömyyden ulkopuolelle, kertoo paljon siitä, mitä ajatellaan esimerkiksi vammaisten tai ikäihmisten tekevän. Ulkopuolelle jäävät muun monet kahvilat, ravintolat ja harrastuspaikat. Vaikuttaa siltä, että vammaisten oletetaan olevan usein sairaana, muttei juurikaan viihteellä.

Tulevalla vaalikaudella tarvitaan kunnianhimoinen esteettömyysohjelma ja riittävät resurssit siihen. Kaupungin vammaisneuvosto on leikkimielisesti ilmoittanut tavoitteekseen, että Tampereesta pitää saada esteettömämpi kuin Turku. Minun tavoitteeni on, että Tampereesta tulee vähintään Suomen esteettömin kaupunki, mieluummin koko maailman.