Rakastan kaupunkeja. Kööpenhaminan ystävällisyyttä, Tokion sujuvuutta, Barcelonan intensiivisyyttä, Tukholman majesteettisuutta, Berliinin puistoja, Nizzan kepeyttä. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kierrellä museoissa, haahuilla kaduilla ja sitten istuskella pitkään kahvilassa.

Eniten rakastan Tamperetta. Minä olen syntynyt täällä, mutta olen myös valinnut Tampereen. En ole muuttanut pois, vaikka siihen olisi ollut tilaisuus, koska viihdyn täällä niin hyvin. Viime vuosina Tampere on muuttunut entistä paremmaksi. Siis: entistä kaupunkimaisemmaksi. On tullut enemmän ajanviettopaikkoja, kuten kahviloita ja ravintoloita. Yhä useammin tänne saadaan kiinnostavia taidenäyttelyitä, konsertteja, tapahtumia ja teatteriesityksiä. Täällä asuu enemmän luovia ihmisiä, joiden taideprojektit rikastavat meitä kaikkia. Täällä tutustuu ihmisiin, joilla on monenlaisia taustoja ja elämäntarinoita.

Tampere kasvaa hurjaa vauhtia. Vuodesta toiseen Tampere nousee tilastoissa Suomen vetovoimaisimmaksi kaupungiksi. Vuodesta 2015 vuoteen 2016, siis yhdessä vuodessa, väkiluku nousi 3 000 henkilöllä. Monet tänne tulevat etsivät asuntoa keskustasta tai sen lähistöltä. Muun muassa Tammela, Kaleva ja Tampella houkuttelevat ihmisiä. Kaikkiin näihin kaupunginosiin saisi tiivistämällä koteja vielä monille uusille ihmisille – sekä yksin eläville että perheille. Nykyään keskustaan jäädään asumaan, vaikka ennen oli tapana muuttaa kauemmas omakotialueelle heti perheen perustamisen jälkeen. Tästä syystä keskustassa erityisen paljon lisätarvetta päivähoidolle, kouluille ja muille lapsiperheiden palveluille.

Moni pelkää isoja kaupunkeja, koska heidän mielikuvissaan niissä on ruuhkaista, harmaata ja meluista. Nämä ongelmat eivät johdu kaupungin asukasmäärästä, vaan huonosta politiikasta. Hyvin suunnitelluissa kaupungeissa ei ole ruuhkia, koska niissä on sujuvat joukkoliikenneyhteydet ja pyöräilymahdollisuudet. Niissä on kokonaan autottomia alueita, jotka ovat kaikkea muuta kuin elottomia. Hyvissä kaupungeissa on puistoja, joissa voi oleskella ja ihailla luontoa. Taide-elämyksiä saa, vaikkei edes vaivautuisi menemään näyttelyyn, koska taidetta on myös kaduilla, metroasemilla, ravintoloissa, jopa virastoissa. Esimerkiksi Tokio on hyvä esimerkki kaupungista, jossa asutaan hyvin tiiviisti, mutta kasvillisuutta ja viihtyisiä oleskelupaikkoja on paljon.

Minun tavoitteenani on urbaani Tampere. Siksi tarvitsemme hyvät olosuhteet pyöräilylle, toimivan ja kapasiteetiltaan joukkoliikenteen, täydennysrakentamista ja kävelykeskustan. Elävä kaupunki houkuttelee sekä yrityksiä että niiden asiakkaita. Hyvä kaupunki rakennetaan ihmisten, ei autojen ehdoilla.