 |
|
|  |
|
MITÄ KOULUSSA PITÄISI OPETTAA?
Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien kommentointi yleispätevästi on vaikeaa, koska raameissa on aina vain tietty määrä tunteja. Kaikki tärkeä ei millään voi mahtua mukaan. Toisaalta se, mikä minun mielestäni on tärkeää, ei jollekin toiselle ole. Yleissivistävän koulutuksen pitäisi antaa se pohja, jolle myöhempi elämänsä on hyvä rakentaa. Nykyisillä tiedoillani voin pohtia asiaa ainoastaan oman ja tuntemieni ihmisten kokemuksen valossa.
Erilaisten oppiaineiden lisäksi koulussa opitaan sosiaalisia taitoja ja asenteita. En ole niin naiivi, että väittäisin, että ainoastaan koulu luo niitä, mutta koulussa vietetään melko paljon aikaa. Pakosti sieltä jää jotain mieleen. Esimerkiksi minä opin koulussa, että tunnilla kannattaa viitata, jos tahtoo avata keskustelun jostain aiheesta, vaikka sitä ei erikseen sanottu missään oppikirjassa.
Nykyisissä opetussunnitelmissa korostetaan suvaitsevaisuutta, kiusaamattomuutta, kansainvälisyyttä ja ympäristökasvatusta. Hyvä niin! Olen iloinen, että uskonnontunnilla puhutaan nykyään paljon myös muusta kuin Mooseksen matkasta erämään halki ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta: maailman uskonnoista, erilaisista muista maailmankatsomuksista ja etiikasta. Koulussa opetetaan monenlaisia opiskelutapoja. Taloustiedon tunnilla annetaan yrittäjyyskasvatusta, monissa lukioissa on käsittääkseni jopa erillinen yrittäjyyskurssinsa. Tämän kaiken äärimmäisen tärkeän toivoisi toteutuvan myös käytännön opetuksessa.
Jos olisin peruskoulussa ja lukiossa tiennyt, millaista aikuisen elämä on, olisin vaatinut, että olisin saanut oppia siitä, miten sosiaaliturvajärjestelmä toimii. Olisin halunnut tietää, mistä voi hakea, millä perusteilla. Ennen kaikkea olisin halunnut tietää, mihin voi valittaa, kun on kohdeltu väärin. Lakitiedon valinnaisella tunnilla kyllä opeteltiin ulkoa erilaisia lakeja ja asetuksia ja tulkittiin niitä, mutta oikeusprosesseista ei puhuttu mitään. Ei puhuttu siitäkään, etteivät kaikki noudata lakeja, eikä kaikilta sitä näytetä aina edellytettävän, että kunnat saavat rahanpuutteeseen vedota rikkoa lakeja.
Minulle olisi ollut hyötyä myös erilaisten vaikuttamistapojen tuntemisesta. Meidän piti kyllä opiskella ulkoa puolueiden viralliset nimet ja eduskunnan organisaatiokaavio, mutta jäi sellainen kuva, että politiikka on tuolla jossain, eikä tavallisilla ihmisillä ole sinne mitään asiaa. Myöhempi elämä on osoittanut, ettei se ihan niin ole.
En tiedä, mikä on mediakriittisyyden osuus nykyisessä opetusohjelmassa on, mutta sitä toivoisin jokaisen oppivan vähintään koulussa. Jos itse kävisin vielä koulua, lukisin sittenkin enemmän kieliä - niitä ei tule enää yliopistossa opiskeltua. Minä opiskelisin mielelläni sitä ruotsiakin, mutta tämä ei ollut poliittinen kannanotto pakkoruotsin puolesta.
Amu
|
|
|
|
|
