 |
PERUSTULOA ODOTELLESSA
Opiskelijat elävät tutkimuksen mukaan köyhyydessä. Tämä ei koske tietenkään absoluuttisesti kaikkia opiskelijoita,
mutta tämä on varsin pätevä yleistys. Nykyinen opintotuki koostuu kolmesta elementistä: opintorahasta,
sumislisästä ja valtion takaamasta opintolainasta. Opintorahaa ei ole korotettu kertaakaan sen olemassaolon
aikana, siis 14 vuoteen, vaan sitä jopa laskettiin laman kourissa. Opiskelijat ovat ainut ihmisryhmä Suomessa,
joita kehotetaan elämään lainalla.
Lue lisää
|
|
|  |
|
TUOTANTOLINJALTA MAISTERIKSI
Aloitin opiskelun teologisessa tiedekunnassa syksyllä 2006. Käteeni löytiin opinto-opas, joka on karua luettavaa. Tiesin kyllä opintoaikojen rajauksesta jopa ennen kuin ne astuivat voimaan, mutta opinto-oppaan sävy säikäytti silti.
Yliopiston pitäisi olla sivistyksen kehto. Luennoilla ei voi olla välillä ärsyyntymättä, kun joku opettaja innostuu selittämään, kuinka ylivoimainen yliopisto on kaikkeen muuhun nähden. Yliopistossa oppii kriittisyyttä, suurten kokonaisuuksien hahmottamista ja muuta ylevää. Paras lupaus on ollut, että yliopistossa tutustuu itseensä.
Sivistys ei ole pelkästään faktoja, vaan nimenomaan kriittistä, laajaa ajattelua. Todella sivistynyt ihminen ei välitä tiedekuntien rajoista tieteellistä maailmankuvaansa rakentaessaan.
Opintoaikojen rajaukset ovat tehneet yliopisto-opinnoista putken. Se esiteltiin tiedekunnan opintoinfossa. Akateeminen vapaus on kai muinaisjäänne, sillä meille jaettiin valmiit lukujärjestykset, joita kuulemma olisi syytä noudattaa. Opinto-opas kertoo, mitä aineita kannattaa ottaa, että työllistyy varmasti. Missä on tila etsimiselle, kokeilemiselle, pohtimiselle?
Opintoaikojen rajauksista on maristu paljon, ja on syytäkin. Ne eivät edistä muuta kuin turhan paperityön määrää. Niiden suurin heikkous on, että ne estävät aidon sivistyksen. Aikarajausten takia on melkeinpä pakko mennä tietyn kaavan mukaan, eikä rohkeille sivuainevalinnoille jää tilaa. Sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta se tarkoittaa, että uudet ideat ja keksinnöt jäävät vallan syntymättä. Mullistavan uudenlaiset ideat eivät voi syntyä sellaisessa tiukassa putkessa, joka on rakennettu tiettyjen ajatusmallien pohjalta. Tämä ristiriita mitätöi koko sivistyksen ja yliopiston idean.
Tai en tiedä. Ehkä yliopistosta tosiaan ollaan tekemässä tuotantolaitosta, jonka yhdessä päässä raaka-aine (opiskelija) asetetaan liukuhihnalle ja toisesta päästä putkahtaa valmis tuote (maisteri).
Anna-Maria Urhonen 2007
|
|
|
MITÄ KOULUSSA PITÄISI OPETTAA?
Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien kommentointi yleispätevästi on vaikeaa, koska raameissa on aina
vain tietty määrä tunteja. Kaikki tärkeä ei millään voi mahtua mukaan. Toisaalta se, mikä minun mielestäni
on tärkeää, ei jollekin toiselle ole. Yleissivistävän koulutuksen pitäisi antaa se pohja, jolle myöhempi
elämänsä on hyvä rakentaa. Nykyisillä tiedoillani voin pohtia asiaa ainoastaan oman ja tuntemieni
ihmisten kokemuksen valossa.
Lue lisää
RÖNSYT KUNNIAAN
Kun pääsin lukiosta, minulla oli selkeä suunnitelma. Halusin päästä opiskelemaan historiaa, valmistua historian opettajaksi ja viettää loppuikäni siinä ammatissa.
Päivät kuluisivat opettaessa, iltaisin lukisin venäläisiä romaaneja.
Lue lisää
|
|
|
|